Usein kysyttyjä kysymyksiä

 

Mitä tarkoittaa pinnallinen virtsarakon syöpä?

Virallisesti virtsarakon syövän pääluokittelu on ei-lihakseen kasvava ja lihakseen kasvava virtsarakon syöpä. Puhekielessä kuitenkin käytetään ei-lihakseen kasvavasta syövästä nimitystä pinnallinen virtsarakon syöpä, koska se on lyhyempi ja helpompi. Lihakseen kasvava syöpä voi kasvaa lihaksen sisään, virtsarakon seinämän läpi sen ulkopuolelle tai lähettää etäpesäkkeitä muihin elimiin.

Mitkä ovat tyypillisimmät oireet virtsarakon syövässä?

Yleisin oire virtsarakon syövässä on makroskooppinen eli paljaalla silmällä näkyvä verivirtsaisuus. Silminnähden veristä virtsaa esiintyy 85-90%:lla potilaista. Verivirtsaisuus saattaa olla jaksottaista ja välillä voi olla hyvinkin pitkiä jaksoja, jolloin virtsa on täysin kirkasta. Virtsassa oleva veri saattaa näkyä punaisena tai ruskeanajajoskus verihyytyminä. Veren tai hyytymien määrästä ei voi päätellä onko virtsarakon syöpä pinnallinen vai jo edennyt.

Virtsakokeessa näkyy joskus mikroskooppista verisyyttä, jota paljaalla silmällä ei näe. Potilailta, joilla mikroskooppista verivirtsaisuutta esiintyy, ei löydy muita enempää virtsarakon syöpää, eikä sitä yksittäisenä oireena tarvitsekaan yleensä jatkotutkia.

Noin kolmasosalla virtsarakon syöpäpotilaista esiintyy virtsarakon ärsytysoireita. Oireita voivat olla tiheävirtsaisuus, virtsan kirvely ja yöllinen virtsaamistarve.

Mihin hakeudun hoitoon, jos epäilen itselläni virtsarakon syöpää?

Ensisijainen virtsaamisoireiden tutkimuspaikka on avoterveydenhuolto eli terveysasema tai työterveyshuolto. Halutessaan voi hakeutua yksityiselle lääkärille, joko yleislääkärin tai urologin vastaanotolle. Avoterveydenhuollon toimesta tehdään yleensä perusselvittelyt. Alkuun suljetaan pois muita mahdollisia oireiden aiheuttajia kuten virtsatietulehdus, eturauhasen liikakasvu, virtsatiekivet jne. Tarpeen mukaan potilas lähetetään jatkotutkimuksiin urologin vastaanotolle.

Mitä urologi saattaa kysyä vastaanotolla?

Varustaudu vastaamaan urologin kysymyksiin jo etukäteen miettimällä vastauksia kysymyksiin: Kuinka kauan verivirtsaisuutta on jatkunut? Onko verta virtsassa jokaisella virtsauskerralla? Onko virtsan mukana verihyytymiä? Onko virtsaamiseen liittyviä kipuja? Onko muita kipuja/tuntemuksia vatsan tai kylkien tai alaselän alueella? Onko virtsaamistarve tihentynyt? Pitääkö yöllä käydä virtsalla? Tuleeko virtsa hyvällä suihkulla? Tuntuuko, että virtsarakko tyhjenee loppuun asti, kun virtsaatte?

Mitä urologin vastaanotolla tapahtuu?

Lähetteen tiedot ohjaavat urologian poliklinikkakäyntiä. Usein jo ennen poliklinikkakäyntiä otetaan virtsa- ja verikokeita, joiden vastaukset ovat käytössä vastaanotolla. Tilanteesta riippuen edeltävästi saatetaan tehdä ultraäänitutkimus (UÄ) virtsaelimistä tai virtsateiden varjoainekuvaus tietokoneella (TT-urografia).

Jos lähetteen perusteella on syytä epäillä virtsarakon syöpää, yleensä ohjelmoidaan jo ensikäynnillä tehtäväksi virtsarakon tähystys eli kystoskopia. Virtsarakon tähystyksessä lääkäri katsoo virtsarakon sisälle taipuisalla tähystimellä. Tähystimen koko on vastaava kuin tavallisen virtsakatetrin.
Tutkimus ei yleensä ole kivulias, mutta saattaa tuntua epämiellyttävältä.

Tyypillinen virtsarakon syöpä näkyy tähystyksessä. Kokenut urologi pystyy usein arvioimaan jo tähystyslöydöksen perusteella, onko kyseessä virtsarakonsyöpä. Lopullinen varmistus diagnoosille saadaan kuitenkin vasta, kun patologi on arvioinut koepalan. Tavallisesti poliklinikalla ei kannata ottaa koepaloja, koska hyvä koepala sisältää virtsarakon seinämän lihasta. Luotettava, lihasta sisältävä, koepala on usein helpompi ottaa leikkaussaliolosuhteissa.

Jos urologi näkee kystoskopiassa virtsarakon syövän suhteen epäilyttävän löydöksen, ohjelmoi hän tarpeen mukaan radiologisia tutkimuksia ja asettaa potilaan leikkausjonoon virtsarakon kasvaimen poistoa varten.

– Virtsarakon tähystyksen eli kystoskopian kulku

Potilas menee pitkälleen tutkimuspöydälle. Useimmiten miespotilas makaa tasaisella pöydällä ja naiset asetetaan gynekologiseen asentoon. Tilanteesta riippuen, joskus miestenkin jalat voidaan nostaa kohoasentoon. Sairaanhoitaja suorittaa alapesun vedellä, laittaa virtsaputkeen puudutetta sisältävää geeliä ja asettelee puhtaat liinat potilaan suojaksi. Lääkäri pujottaa taipuisan tähystimen virtsaputkesta. Virtsarakon sulkijalihasten kohta on usein tiukka ja potilaasta saattaa tuntua ikävältä muutaman sekunnin hetki, kun tähystin ohittaa sulkijalihaksen kohdan. Lääkäri täyttää virtsarakkoa vedellä, jotta poimuinen virtsarakon seinä oikenee. Lääkäri tarkastelee koko virtsarakon sisäpinnan ja lopuksi virtsarakkoa tyhjennetään vedestä. Tutkimuksen aikana lääkäri näkee myös virtsaputken alueen. Tutkimuksen jälkeen puudutegeeliä saattaa valua virtsaputkesta, minkä vuoksi potilaalle annetaan pieni vaippa alushousujen suojaksi. Tutkimukseen menee kokonaisuudessaan noin 5 minuuttia.

Miten koepala otetaan virtsarakon syövästä?

Kun urologi on nähnyt polikliinisessä epäilyttävän muutoksen, ohjelmoi hän tehtäväksi virtsarakon höyläyksen eli TURBT-toimenpiteen (transurethral resection of bladder tumour) tehtäväksi leikkaussalissa. Jos epäillään, että kasvain on vaikea erottaa tavallisesta virtsarakon seinämästä, voidaan virtsarakkoon laittaa ennen höyläystä ainetta, joka parantaa huonosti erottuvien muutosten näkymistä. Tätä kutsutaan sinivaloskopiaksi eli fotodynaamiseksi diagnosoinniksi.

Leikkaussalissa urologi vie pitkän instrumentin eli resektoskoopin virtsarakkoon ja höylää viipale kerrallaan koko kasvaimen irti virtsarakon seinämästä. Irtonaiset kasvaimen kappaleet eli höyläyslastut poistetaan virtsarakosta huuhtelemalla. Nämä lastut menevät patologille koepalanäytteeksi. On tärkeää, että urologi höylää kasvaimen mahdollisimman tarkasti pois. Ei ole harvinaista eikä yleensä vaarallista, että virtsarakon seinämään tulee höyläyksessä pieni reikä eli perforaatio. Pienet virtsarakon reiät paranevat itsekseen, mutta joskus potilaan tulee pitää virtsakatetria 7- 10 vrk, jotta virtsarakko saa rauhassa parantua. Miltei aina potilas pitää virtsakatetria ainakin yön yli höyläyksen jälkeen.

Höyläyksen ensisijainen tavoite on poistaa kasvain; senkin uhalla, että virtsarakkoon tulee perforaatio. Jos virtsarakkoon ei ole tullut reikää, voidaan virtsarakkoon laittaa höyläyksen lopuksi kerta-annos solunsalpaajaa eli sytostaattia, joka estää kasvaimen uusimista. Lääkettä pidetään virtsarakossa 2 tuntia, jonka jälkeen se valutetaan virtsakatetria pitkin pois.

Patologin lausunto höyläyslastuista valmistuu vasta potilaan jo kotiuduttua sairaalasta. Patologi tarkistaa, onko näytteessä syöpää ja jos on, niin onko kyseessä ”tavallinen” virtsarakon syöpä vai jokin harvinaisempi muoto. Lisäksi patologi katsoo, kuinka syvälle virtsarakon seinämään kasvain on tunkeutunut ja arvioi kuinka aggressiiviselta solukuva näyttää.

Miten virtsarakon syöpää hoidetaan?

Höyläysleikkaus on koepalan oton lisäksi itsessään jo ensimmäinen hoitotoimenpide. Patologin vastauksen mukaan määräytyy jatkohoito. Jatkohoitovaihtoehtoja ovat: seuranta, virtsarakon sisäiset huuhteluhoidot (solunsalpaaja tai BCG), leikkaushoidot (uusinta höyläys tai virtsarakonpoistoleikkaus), verisuoneen annettava solunsalpaajahoito tai sädehoito. Tarvittaessa potilaalle annetaan useita eri hoitoja.

Milloin vain seurantaan?

Jos patologi vastauksessaan arvioi, että virtsarakon syöpä on tullut kokonaan poistetuksi ja syöpä ei ole luokittelultaan kovin aggressiivista, ei jatkohoitoja tarvita. Tilannetta kuitenkin seurataan ja tarvittaessa annetaan lisähoitoja.

Milloin ja miksi annetaan virtsarakon sisäisiä huuhteluhoitoja?

Höyläysleikkauksella poistetaan kaikki näkyvä syöpäkudos virtsarakon seinämästä.
Virtsarakon syöpä kuitenkin uusii helposti toisessa kohdassa virtsarakon seinämää. Näitä tulevia syöpäkasvaimia voidaan ehkäistä virtsarakon sisäisillä huuhteluhoidoilla.

Jos patologi lausunnossa arvioi, että syövän kasvutapa on sellainen, että se helposti uusii tai kasvaa syvemmälle virtsarakon seinämään, annetaan virtsarakon sisäisiä huuhteluhoitoja.

Uusimista voidaan estää virtsarakkoon laitettavalla solunsalpaajalla (esim. mitomysiini C, epirubisiini, farmorubisiini). Virtsarakon sisälle laitettu solunsalpaaja ei aiheuta muualla elimistössä haittavaikutuksia, kuten verisuoneen annettava solunsalpaaja. Se voi kuitenkin aiheuttaa paikallisia eli virtsarakossa tuntuvia ärsytysoireita, kuten tiheävirtsaisuutta ja virtsan kirvelyä. Erityispiirteenä mitomysiini C:hen voi liittyä käsi- ja jalkaihottumaa.

Syvemmälle kasvamista voidaan estää virtsarakkoon laitettavalla BCG-huuhtelulla. BCG eli bacillus Calmette-Guerin huuhtelu sisältää samaa heikennettyä bakteeria kuin tuberkuloosirokote. BCG aiheuttaa virtsarakon seinämässä tulehduksen, jota vastaan elimistö puolustautuu. Samalla, kun elimistö taistelee BCG:n aiheuttamaa tulehdusta vastaan, se taistelee myös muita poikkeavia soluja eli syöpäsoluja vastaan. Myös BCG-huuhteluhoidon haittavaikutuksena voi olla tiheävirtsaisuutta ja virtsan kirvelyä. BCG-huuhteluun saattaa liittyä myös lämpöilyä ja joskus jopa bakteerin aiheuttama tuberkuloosin kaltainen sairaus.

Miksi höylätään uudelleen?

Jos virtsarakon syöpä uusii, poistetaan se uudessa höyläystoimenpiteessä. Virtsarakon syöpä uusii helposti, mutta onneksi useimmiten kyseessä on höyläämällä hoidettava syöpä, joka on edelleen pinnallinen. Mahdolliset hoidon ja seurannan muutokset mietitään, kun höyläysleikkauksen patologin lausunto on käytössä.

Milloin virtsarakko pitää poistaa kokonaan?

Virtsarakon poistoleikkauksen taustalla voi olla erilaisia syitä.

  • Syöpä on levinnyt syviin kerroksiin, eikä sitä saa luotettavasti pois höyläämällä.
  • Virtsarakon syöpä uusiutuu tiheästi.
  • Potilas saa huuhteluhoidoista niin hankalat haittavaikutukset, ettei syöpää voida hoitaa tarpeeksi tehokkaasti huuhteluhoidoilla.

Hoitava lääkäri keskustelee potilaan kanssa leikkauksesta ja arvioi potilaan kanssa yhteisymmärryksessä leikkaushoidon tarpeen.

Mitä virtsarakon poistoleikkauksessa tehdään?

Leikkausviilto tehdään keskialavatsalle ja virtsa-avanne sijoitetaan yleisimmin oikealle alavatsalle, jos sellaiseen on tarvetta. Virtsarakon poistoleikkauksessa poistetaan virtsarakon lisäksi miehillä eturauhanen ja naisilla kohtu ja munasarjat. Lisäksi lantion alueelta poistetaan myös imusolmukkeita, jotta voidaan selvittää onko syöpä levinnyt imusolmukkeisiin. Joissain tapauksissa katsotaan myös virtsaputken poisto tarpeelliseksi ja siihen liittyen saattaa lantion pohjan alueellekin tulla leikkausviilto.

Miten tulen toimeen ilman virtsarakkoa?

Virtsarakko toimii virtsan varastoimispaikkana. Tavallisimmin virtsarakon poistoleikkauksessa tehdään virtsa-avanne. Urologi rakentaa vatsan iholle aukon eli avanteen, mistä virtsa tulee ja keräytyy aukon päälle kiinnitettyyn pussiin. Tällöin virtsan varastoimispaikka on virtsapussi, jota potilas itse tyhjentää tarpeen mukaan.

Joskus saatetaan rakentaa suolistosta virtsarakko, joka toimii oman virtsarakon paikalla, vatsan sisällä, varastoimispaikkana. Tätä varastoimispaikkaa eli uudisrakkoa potilas tyhjentää vatsalihaksilla ponnistamalla tai katetroimalla. Naisille ei useinkaan tehdä suolirakkoa, koska anatomista syistä naisilla tällaisen leikkauksen jälkeen virtsan karkaamisriski on todella suuri.

Avannepotilas opetetaan huolehtimaan avanteestaan viimeistään leikkauksen jälkeisellä osastohoitojaksolla. Suolirakkopotilaan tulee hallita virtsarakon tyhjentäminen katetrilla. Myös tämän taidon osaaminen varmistetaan ennen potilaan kotiutumista. Tiivis yhteistyö urologisten sairaanhoitajien sekä uro- ja avanneterapeuttien kanssa jatkuu potilaan tarpeiden mukaisesti kotiutumisenkin jälkeen.

Kuten aiemmin mainittiin, virtsarakko on virtsan varastoimispaikka. Kaikki muut potilaan elintoiminnot toimivat tavanomaisesti, vaikka varastointipaikkaa olisikin muutettu tai siirretty. Avanne tai suolirakko rajoittavat elämää erittäin vähän.

Milloin annetaan solunsalpaaja- eli sytostaattihoitoja verisuoneen?

Verisuoneen annettavan solunsalpaajahoidon suunnittelee yleensä onkologi eli syöpälääkäri.

Ennen virtsarakon poistoleikkausta voidaan antaa 12-16 viikon kestoinen solunsalpaajahoito, jos syöpä on levinnyt lihakseen. Verisuoneen annettavaa solunsalpaajaa voidaan antaa ennen virtsarakon poistoleikkausta, että silmille näkymättömätkin etäpesäkkeet tulisi hoidettua ja leikkaushoidon aikana saataisiin paremmin kaikki syöpä pois. Joissain tapauksissa halutaan tehdä leikkaushoito mahdollisimman nopeasti ja sytostaattihoito annetaan vasta toimenpiteen jälkeen tai ei ollenkaan.

Myös levinnyttä virtsarakon syöpää hoidetaan verisuoneen annettavalla solunsalpaajalla. Hoito on usein yhdistelmähoito, jossa käytetään useampaa eri solunsalpaajaa suunnitellun ohjelman mukaisesti. Vain yhtä solunsalpaajaakin voidaan käyttää, jos potilaan yleiskuntoon heikentynyt tai potilaalla on munuaisten vajaatoimintaa.

Milloin käytetään solunsalpaajahoitoja?

Solunsalpaajahoitoja käytetään tilanteessa, jossa leikkaus ei suoraan ole mahdollinen eli tällöin kyseessä on paikallisesti edennyt virtsarakon syöpä. Hoidon tavoitteena on tällöin pienentää kasvainta ja mahdollistaa leikkaushoito.

Solunsalpaajahoitoa käytetään myös edenneessä virtsarakkosyövässä silloin kun leikkaushoito ei ole vaihtoehto eli kun sairaus ei ole enää paikallinen vaan saattaa olla edennyt muualle elimistöön.

Voiko solusalpaajahoitojen aikana viettää normaalia elämää?

Solunsalpaajahoidot saattavat aiheuttaa erilaisia haittavaikutuksia. Hoitojen haittavaikutukset ovat erittäin yksilöllisiä ja vaihteleviakin. Normaalia elämää voi viettää voinnin sallimissa rajoissa. Mikäli sinulla ilmenee hoitojen aikana jotain tavallisuudesta poikkeavaa, niin kerro siitä rohkeasti sinua hoitavalle lääkärille tai hoitajalle. Hoitohenkilökunnalla on kokemusta haittojen hallinnasta, jolloin he voivat helpottaa oloasi erilaisin keinoin oireiden lievittämiseksi.

Millaisia haittoja hoidoista tulee?

Tyypillisimpiä haittoja ovat väsymys, pahoinvointi, veriarvojen lasku ja mahdollinen infektioriski. Immunologisten lääkkeiden haitat ovat solunsalpaajahoidoista poikkeavia, ja saattavat ilmetä myös hoitojen lopettamisen jälkeen. Pääsääntöisesti immunologisten lääkkeiden haitat ilmaantuvat ensimmäisen 6kk sisään. Haitat ovat autoimmuunisairauksien kaltaisia kuten keuhkotulehdus, maksa-arvojen nousu, umpieritysrauhasten toiminnan muutokset ja suolisto-oireet (koliitti).

Mitä tarkoittaa etäpesäkkeinen / metastasoitunut virtsarakon syöpä?

Metastasoitunutuneella virtsarakon syövällä tarkoitetaan tilannetta, jossa virtsarakossa sijaitseva kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön esimerkiksi imusolmukkeisiin tai keuhkoihin. Syöpäkasvain ei tällöin enää rajoitu vain virtsarakkoon.

Mitkä ovat tyypillisimmät metastasointikohdat?

Tyypillisimpiä metastasointikohtia virtsarakon syövässä ovat: imusolmukkeet, luusto, keuhkot ja maksa.

Mitä onkologin vastaanotolla tapahtuu?

Onkologin eli syöpätauteihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla potilaalle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma. Lääkäri keskustelee potilaan kanssa tulevista hoidoista ja, siitä kuinka ne mahdollisesti vaikuttavat.

Voinko itse vaikuttaa jotenkin hoitojen onnistumiseen? Voinko mitenkään valmistautua hoitokäynnille?

Parhaiten voit vaikuttaa hoitojen onnistumiseen tekemällä itselle mieluisia asioita. Monipuolinen ravitsemus ja riittävä lepo auttavat elimistöä palautumaan syöpähoidoista. Kysy rohkeasti neuvoa sinua hoitavalta hoitajalta, mikäli jokin askarruttaa mieltä.

Miten levinneen taudin hoidon onnistumista mitataan ja miten usein seuranta tapahtuu?

Levinneen taudin hoidon onnistumista mitataan tietokonekuvauksella 2-3 kuukauden välein ja lisäksi esimerkiksi MRI tai PET-TT kuvantamisella.

Mihin asti levinneen taudin hoito kestää?

Levinneen taudin hoitoa jatketaan siihen asti, kun hoito tehoaa eikä se aiheuta hankalia elämänlaatua heikentäviä haittoja.

Milloin annetaan sädehoitoa virtsarakon syövän hoidossa?

Sädehoitoa annetaan tilanteessa, jossa paikallisessa virtsarakkoon rajoittuneessa sairaudessa leikkaushoito ei ole mahdollinen esimerkiksi muiden perussairauksien vuoksi. Toinen vaihtoehto on edenneessä sairaudessa, jolloin tavoite on lievittää sairaudesta johtuvia oireita esimerkiksi kipua.